Onko olemassa onnellisuuden mittaria? Voiko onnellisuutta mitata rakkauden vaihtotaseella tai ystävien määrällä? Onko kansakunnan onnellisuus yhtä kuin bruttokansantuote? Missä kulkee se raja, jolloin ostaminen ja materian lisä eivät tuo enää lisää onnea?

Vasta ilmestyneen WWF:n onnellisuusmanifestin mukaan ihmiset käyttävät luonnonvaroja tänä päivänä noin puolitoistakertaisesti yli maapallon kantokyvyn. Tyydyttääksemme kulutuksen tarpeemme lainaamme tulevilta sukupolvilta. Ekologinen jalanjälkemme uhkaa kasvaa. Kulutuksen sijaan meidän pitäisi parantaa elämämme laatua, josta hyvinvointimme ja ympäristömme kiittäisi.

Luonnon ja ihmisen hyvinvointi ovat riippuvaisia toinen toisistaan. YK:n Millenium Ecosystem Approachin mukaan hyvinvointi koostuu materiaalisista perustarpeista, valinnan vapaudesta, terveydestä, hyvistä sosiaalisista suhteista ja turvallisuudesta. Köyhyyden poistaminen on keskeistä onnea ja hyvinvointia tavoiteltaessa.

Onnellisuutta ei siis voi ostaa rahalla, loputtomasti.  Esimerkiksi ylitöiden tuloksena tilille napsahtava lisäpotti voi ilahduttaa hetken, mutta pitkään jatkuva ylityöputki nakertaa hyvinvointia. Palkan suuruus on harvoin ensimmäinen kriteeri kun työhyvinvointia arvioidaan. Palkan edelle menee työn mielekkyys, vaikuttamismahdollisuudet ja työtoverit.

Perheessä yhteinen aika ei myöskään ole korvattavissa materiaalilla. Turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri on lapsen kasvun ja onnellisuuden perusta. Perheen yhteisillä aterioilla on yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan positiivinen vaikutus lasten itsetunnon ja identiteetin kehittymiselle ja menestymiselle elämässä myöhemmin.

Manifestissa puhutaan uudesta poliittisesta ajattelutavasta – onnellisuuspolitiikasta. Sen sijaan, että politiikan keinoin minimoitaisiin pahoinvointia, tulisi keskittyä onnellisuuden lisäämiseen. Ei tuulesta temmattua ajassa, jossa vapaa-aikaakin suoritetaan. Halutaan kokea mahdollisimman paljon ja nopeasti. Ajatellaan, ettei aikaa ole hukattavissa minuuttiakaan tai muuten elämä valuu hukkaan. Ja kuitenkin lopulta unohdetaan elää, arkaillaan pysähtymistä. Vielä parikymmentä vuotta sitten käytiin sukulaisilla ja tuttavilla kylässä ilman ennakkoilmoitusta, nyt sosiaalisten suhteiden hoitamiselle varataan aikaa kalenterista.

Voidaanko politiikan keinoin lisätä ihmisten onnellisuutta? Manifestin politiikkasuositusten mukaan tuloverotusta tulisi muuttaa lisätulojen sijaan pidempiä lomia suosivaksi. Aikarahastolla olisi mahdollista kehittää vapaaehtoiskulttuuria ja innostaa kansalaistoimintaan. Toki poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa onnellisuuteen, jos valitsemme niin yksilöinä, äänestäjinä ja päättäjinä.