Työttömyys riipaisee – erityisesti sydäntä riipaisee nuorisotyöttömyyden nopea kasvu maassamme. Kortistossa on vuosittain liki 40 000 suomalaista 16-24 –vuotiasta nuorta. Näillä nuorilla on unelmia ja haaveita turvatusta tulevaisuudesta. Hyvinvointivaltiomme ei ikävä kyllä pysty tarjoamaan mahdollisuuksia näiden haaveiden toteuttamiseen – vai pystyisikö sittenkin? Olisiko aika laittaa asioita uuteen arvojärjestykseen?

Talouden taantuma on yksi luonnollinen syy nuorisotyöttömyyden lisääntymiseen, mutta yksi merkittävä syy on myös työnhakijoiden ammatillisen koulutuksen puuttuminen. Mielestäni jokaisen peruskoulun päättävän nuoren tulisi hankkia itselleen ammatillinen pätevyys ja tämä tulisi nähdä yhteiskuntamme tarjoamana mahdollisuutena, ei vain pakollisena velvollisuutena. Kuinka saisimme nuoret sisäistämään sen, että ylioppilas- ja ammattitutkintojen suorittaminen takaa ammattipätevyyden ohella mahdollisuudet monipuolisiin jatko-opintoihin ja ne myös ylläpitävät Suomen kilpailukykyä maailman markkinoilla?

Nuorisotyöttömyyden torjunnan eturintamassa on vahva kaksikko: nuoriso ja Suomen valtio. Ei siis riitä, että jokainen nuori saadaan innostumaan jatko-opinnoista – tarvitaan myös opiskelu- ja työpaikkoja. Viime kevään yhteishakuun osallistui yli 95 000 opinjanoista nuorta ja heistä kaksi kolmesta pyrki ensisijaisesti ammatillisiin oppilaitoksiin. Opiskeluinnostuksesta huolimatta tuhansia nuoria jäi vaille opiskelupaikkaa, vaikka hallitus on kahden viime vuoden aikana lisännytkin ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkoja 8 500:lla.

Jos nuorten työllistymismahdollisuuksia halutaan parantaa ammatillista pätevyyttä lisäämällä, on silloin jokaiselle oppia haluavalle taattava opiskelupaikka. Samassa yhteydessä on mielestäni opintososiaalisia etuja kehitettävä tavalla, joka mahdollistaa myös nuorten perheellisten ja omillaan asuvien nuorten opiskelun ilman taloudellisen ahdingon aiheuttamia paineita. Yhtä tärkeänä koen myös sen, että ”välivuotta” omasta tahdostaan viettävistä nuorista pidetään hyvä huoli. Heille tulisi tarjota helposti saatavilla olevia tukipalveluja jatkokoulutukseen liittyvissä asioissa – toimipisteitä, joihin menemisen kynnys on mahdollisimman matala välivuoden jälkeenkin.

Mikäli emme pysty sisällyttämään toisen asteen koulutusta oppivelvollisuuteen, niin poliittisten päättäjien tulisi kyetä työmarkkinajärjestöjen avustuksella luomaan sellainen takuujärjestelmä, jossa jokaiselle alle 25-vuotiaalle pystyttäisiin tarjoamaan koulutus-, harjoittelu- tai työpaikka. Ideaalina näkisin sen tilanteen, jossa valtio sitoutuisi takaamaan työpaikan puoleksi vuodeksi jokaiselle ammattitutkinnon suorittaneelle. Ehkäpä tätä kautta annettaisiin nuorille lisäpotkua opiskeluihin ja myös pitkiksi venyvistä valmistumisajoista päästäisiin eroon.

Valkolakki tai ”duunarin” takki – Annetaan nuorille mahdollisuus!

Jaana Vainionpää-Tahvanainen

Keski-Pohjanmaan Keskustanaisten puheenjohtaja

"Itse olen hyvä esimerkki elinikäisen oppimispolun tallaajasta. Uimaopettaja-uinninvalvojan, sihteerin, matkaoppaan ja opettajan pätevyyden siivittämänä olen monien mielenkiintoisten mutkien kautta hakeutunut nykyiseen ammattiini työväenopiston rehtoriksi.  Kaikki nämä ammatit elämyksineen ovat antaneet minulle monipuolisia ”elämän eväitä” –  elämän eväitä, joista nautin täysin siemauksin uudella matkallani kavutessani eduskuntatalon portaita ylöspäin." -Jaana Vainionpää-Tahvanainen