Iso kirjakin käskee rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseäsi, joten tämä lienee ollut vaikea laji ihmisille jo aikojen alussa. Yhä edelleen toimiimme puututaan, niitä rajoitetaan ja ohjataan. Lainsäädännön keinoin on jatkuvasti tartuttava asioihin, jotka juontavat ihmisten ajattelemattomuudesta ja välinpitämättömyydestä itseä ja kanssaihmisiä kohtaan.

Tässä pari tuoretta esimerkkiä suojelevasta lain kourasta silloin, kun lähimmäisenrakkaus tai itsesuojeluvaisto ei pelaa. Tänä vuonna keskimääräinen pikavippi on ollut noin 205 euroa ja viime vuonna160 euroa. Korot huitelevat 26 prosentin tienoilla. Perintään menevistä veloista iso osa on pikavippejä, useimmat niistä yöaikaan nostettuja. Pikaluottoja koskevista tuomioista 40 prosenttia on annettu 20 – 24 –vuotiaille lähinnä nuorille miehille. Pikavippien ja maksuhäiriöiden kasvava määrä on hälyttävä ja niillä on taipumus kasaantua samoille henkilöille. Maksuvaikeudet voivat vaikeuttaa elämää monin tavoin useiden vuosien ajan ja esimerkiksi asuntolainaa hakiessa olla este.

Pikavippeihin jouduttiin puuttumaan lailla. Lokakuussa eduskunnassa tehtiin päätös, että pikavippejä ei enää pystytä nostamaan yöaikaan vaan vasta seitsemältä aamulla. Tärkeää olisi kuitenkin vaikuttaa etenkin nuorten asenteisiin ja vastuulliseen suhtautumiseen talousasioissa. Elämme aikaa, jossa kaikki pitää saada nyt ja heti. Lakiakin tehokkaampaa on vaikuttaa kulutuskeskeiseen elämäntapaan kasvatuksella.

Toinen esimerkki koskee juuri valmistelussa olevaa tupakkalakia. Se on puuttumassa muun muassa siihen, saako autossa sauhutella, jos kyydissä on lapsia. Kaikki periaatteessa ovat samaa mieltä siitä, ettei saa. Tilastot näyttävät toista - muualla tupakointi on kutakuinkin lailla kiellettyä, mutta kodeissa ja omassa autossa passiivisia lapsitupakoitsijoita on liian paljon. Niinpä muun muassa perustuslakivaliokunnassa ollaan juuri pohtimassa sitä, vaarantuuko yksityisyydensuoja, jos lailla puututaan siihen, mitä ihmiset autossaan tekevät. Minä kysyn, että pitääkö tähänkin puuttua, eikö holhoaminen mene jo liian pitkällä?! Tilastot osoittavat, että kyllä, tähänkin on lasten suojaksi lailla puututtava!

Kolmanteen esimerkkiini ei vielä lailla ole puututtu. Sen taustalla on kysymys siitä, milloin päättyy aikuisten lasten vastuu vanhempiensa hyvinvoinnista, jolloin vastuu sysätään yhteiskunnalle. Laitokset ovat täynnä yksinäisiä vanhuksia, joiden suurin ongelma ei olekaan se paljon puhuttu märkä vaippa vaan kaipaus läheisten ja perheenjäsenten yhteyteen. Vastaavissa tapauksissa lapsia suojaa omat lakinsa.

Vastuu itsestä ja toisista on helppo sysätä jollekin taholle, jota sitten syyttää, kun asiat eivät mene kuten haluaisi. Holhoamalla ja säätelemällä ei vastuunkanto kuitenkaan vahvistu - se on tullut todistetuksi jo kieltolain aikaan. Optimi on löydyttävä jostain tarpeeksi ohjaavan, muttei liian holhoavan lainsäädännön maastosta tai sitten itse kunkin omasta harkintakyvystä.

Elsi Katainen

kansanedustaja
Keskustanaisten varapuheenjohtaja