| Kun
suomalainen poliitikko saa lapsen, asia päätyy välittömästi
iltapäivälehtien lööppeihin ja internetin keskustelupalstoille, ainakin
jos poliitikko on nainen.
Raskaus, äitiys ja
vanhemmuus puhuttavat myös Brysselissä, erityisesti parhaillaan työn
alla olevan raskaussuojadirektiivin vuoksi.
Kiistakapulaksi on
muotoutumassa äitiysloman pituus ja palkallisuus sekä se, kuka asiasta
lopulta päättää, parlamentti vai työmarkkinajärjestöt.
Komission ehdotus
pidentäisi äitiyslomaa 14 viikosta 18 viikkoon. Parlamentin tasa-arvon
ja naisten oikeuksien valiokunta esittää äitiysloman pituudeksi 20
viikkoa.
Samalla valiokunta vaatii, että 20 viikon ajalta maksettaisiin äidille täysi palkka.
Jäsenmaiden
äitiyslomajärjestelyt ovat hyvin erilaisia. Eurooppalaiset äidit eivät
ole tasa-arvoisia. Eriarvoisuutta on myös Suomessa, sillä meillä
äitiysvapaan palkoista ja pituudesta sovitaan työehtosopimuksilla, mikä
jo lähtökohtaisesti asettaa äidit eriarvoiseen asemaan. Palkallisuus
äitiysloman ajalta vaihtelee aloittain nollasta kolmeen kuukauteen.
Monissa maissa
uusi direktiivi nostaisi äitiysloman kustannuksia. Työantajat ovat
huolissaan kustannusten noususta. Ymmärrän työnantajien huolen,
varsinkin naisvaltaisilla aloilla.
Toisaalta oikein
ei ole sekään, että nainen jää tulokehityksessä miestään jälkeen siksi,
että hän käyttää oikeutensa äitiyslomaan. Lapset ovat tärkeitä – tästä
me kaikki olemme varmasti samaa mieltä. Mutta miksi rahat loppuvat, kun
kyse on äitiysloman palkallisuudesta? Tämä on arvokysymys.
Juhlapuheissa perhe ja lapset ovat tärkeitä. Teot kuitenkin ratkaisevat.
Suomessa
vuosilomista säädetään lailla. Työntekijöille maksetaan palkkaa
vuosiloman ajalta. Maksetaan jopa lomaltapaluurahaa! Miksi
äitiyslomasta ei säädetä samalla tavalla kuin vuosilomasta? Miksi
äitiyslomasta halutaan ja voidaan sopia työehtosopimuksilla?
Rahaa on riittänyt ja riittää kultaisiin kädenpuristuksiin, mutta ei äitiysloman kustannuksien maksuun.
Tällä hetkellä
naisvaltaiset alat kantavat päävastuun äitiyslomien kustannusten
maksusta. Miesvaltaisten alojen pitäisi osallistua vahvemmalla
panoksella äitiyslomien kustannusten jakoon.
Työnantajien
taakanjakoa äitiyslomien rahoittamisessa on valmisteltu vuosikymmeniä.
Muistan asian olleen eduskunnassa jo 1987, kun olin tuore
kansanedustaja. Asia ei ole edennyt, eikä näytä edistyvän tämänkään
hallituksen aikana, vaikka kyseessä on täysin kansallinen asia.
Belgiassa valtio maksaa äitiysloman kustannukset, joskin loma on vain
neljä kuukautta.
Monissa Euroopan
maissa perheet haluaisivat useampia lapsia, mutta taloudellinen tilanne
on esteenä. Eurooppa vanhenee, ja valtiot miettivät mitä tehdä. Vastaus
voisi olla tässä direktiivissä.
Lopulta perheille
on jätettävä valinnanmahdollisuus. Se, mikä sopii yhdelle tai yhteen
elämäntilanteeseen, ei ole välttämättä oikea ratkaisu toiselle.
Vaihtoehtojen on kuitenkin oltava aitoja. Myös isällä on oltava
mahdollisuus jäädä kotiin pienokaisen kanssa. Vanhempainvapaita on
syytä kehittää.
Yksi asia ei
muutu: lapset ovat aina yhteisiä. Yhteiskunnan on kokonaisuutena
kannettava vastuu lasten hyvinvoinnista. Olennainen osa tätä on
vanhemmuuden tukeminen – myös taloudellisesti.
Anneli Jäätteenmäki |