Kuka saa päättää äitiysloman pituudesta, parlamentti vai työmarkkinajärjestöt? 27.4.2010

MEP Anneli Jäätteenmäen kolumni 26.4.2010
Kun suomalainen poliitikko saa lapsen, asia päätyy välittömästi iltapäivälehtien lööppeihin ja internetin keskustelupalstoille, ainakin jos poliitikko on nainen.

 

Raskaus, äitiys ja vanhemmuus puhuttavat myös Brysselissä, erityisesti parhaillaan työn alla olevan raskaussuojadirektiivin vuoksi.

 

Kiistakapulaksi on muotoutumassa äitiysloman pituus ja palkallisuus sekä se, kuka asiasta lopulta päättää, parlamentti vai työmarkkinajärjestöt.

 

Komission ehdotus pidentäisi äitiyslomaa 14 viikosta 18 viikkoon. Parlamentin tasa-arvon ja naisten oikeuksien valiokunta esittää äitiysloman pituudeksi 20 viikkoa.

 

Samalla valiokunta vaatii, että 20 viikon ajalta maksettaisiin äidille täysi palkka.

 

Jäsenmaiden äitiyslomajärjestelyt ovat hyvin erilaisia. Eurooppalaiset äidit eivät ole tasa-arvoisia. Eriarvoisuutta on myös Suomessa, sillä meillä äitiysvapaan palkoista ja pituudesta sovitaan työehtosopimuksilla, mikä jo lähtökohtaisesti asettaa äidit eriarvoiseen asemaan. Palkallisuus äitiysloman ajalta vaihtelee aloittain nollasta kolmeen kuukauteen.

 

Monissa maissa uusi direktiivi nostaisi äitiysloman kustannuksia. Työantajat ovat huolissaan kustannusten noususta. Ymmärrän työnantajien huolen, varsinkin naisvaltaisilla aloilla.

 

Toisaalta oikein ei ole sekään, että nainen jää tulokehityksessä miestään jälkeen siksi, että hän käyttää oikeutensa äitiyslomaan. Lapset ovat tärkeitä – tästä me kaikki olemme varmasti samaa mieltä. Mutta miksi rahat loppuvat, kun kyse on äitiysloman palkallisuudesta? Tämä on arvokysymys. Juhlapuheissa perhe ja lapset ovat tärkeitä. Teot kuitenkin ratkaisevat.

 

Suomessa vuosilomista säädetään lailla. Työntekijöille maksetaan palkkaa vuosiloman ajalta. Maksetaan jopa lomaltapaluurahaa! Miksi äitiyslomasta ei säädetä samalla tavalla kuin vuosilomasta? Miksi äitiyslomasta halutaan ja voidaan sopia työehtosopimuksilla?

 

Rahaa on riittänyt ja riittää kultaisiin kädenpuristuksiin, mutta ei äitiysloman kustannuksien maksuun.

 

Tällä hetkellä naisvaltaiset alat kantavat päävastuun äitiyslomien kustannusten maksusta. Miesvaltaisten alojen pitäisi osallistua vahvemmalla panoksella äitiyslomien kustannusten jakoon.

 

Työnantajien taakanjakoa äitiyslomien rahoittamisessa on valmisteltu vuosikymmeniä. Muistan asian olleen eduskunnassa jo 1987, kun olin tuore kansanedustaja. Asia ei ole edennyt, eikä näytä edistyvän tämänkään hallituksen aikana, vaikka kyseessä on täysin kansallinen asia. Belgiassa valtio maksaa äitiysloman kustannukset, joskin loma on vain neljä kuukautta.

 

Monissa Euroopan maissa perheet haluaisivat useampia lapsia, mutta taloudellinen tilanne on esteenä. Eurooppa vanhenee, ja valtiot miettivät mitä tehdä. Vastaus voisi olla tässä direktiivissä.

 

Lopulta perheille on jätettävä valinnanmahdollisuus. Se, mikä sopii yhdelle tai yhteen elämäntilanteeseen, ei ole välttämättä oikea ratkaisu toiselle. Vaihtoehtojen on kuitenkin oltava aitoja. Myös isällä on oltava mahdollisuus jäädä kotiin pienokaisen kanssa. Vanhempainvapaita on syytä kehittää.

 

Yksi asia ei muutu: lapset ovat aina yhteisiä. Yhteiskunnan on kokonaisuutena kannettava vastuu lasten hyvinvoinnista. Olennainen osa tätä on vanhemmuuden tukeminen – myös taloudellisesti.

Anneli Jäätteenmäki


  • Vaikuttajanaisia
  • Bloggaajat
  • Liity jäseneksi
  • AVAIN-lehti
  • Yhteisö
Tapahtumakalenteri